”Vuosien varrella olen pyrkinyt opettelemaan kuuntelemista. En tiedä, olenko onnistunut.” Näin totesi Pekka Vauramo Life Magazinessa toimiessaan Finnairin toimitusjohtajana.
Hienoa nähdä lehdessä kirjoitus, jossa johtajan kommentti luo kuvaa rosoisesta johtajasta. Johtajaa ei nosteta jalustalle, eikä tuoda esille, kuinka hyvä hän on. Hyvä Vauramo silti varmasti on, mutta minua miellyttää se, ettei häntä esitetä täydellisenä. Mietin miksi tuo ajatus miellyttää minua?
Pohdin omaa johtamistani ja toimintatapojani. Millainen johtaja ja työkaveri itse olen? Missä kaikessa minun tulisi kehittyä? Missä olen kehittynyt?
Vauramon ajatus on lohdullinen. Yrittämisestä huolimatta jää epäselväksi, onko onnistunut. Minua harmittaa, että en ole vieläkään mestari, vaikka olen toiminut johtajana jo toistakymmentä vuotta. Samalla kuitenkin sana ”pyrkiminen” kuvaa mahdollisuutta kehittyä edelleen – parantaa jatkuvasti. En ole varmastikaan ainut johtaja, jonka toimintaa voi kehittää ja toisaalta tiedän, että jossain olen onnistunutkin.
Olen suositellut sparraamilleni johtajille oman johtamistyön reflektointia viikoittain. Missä onnistuin tällä viikolla, mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mitä tekoja teen asian eteen tulevalla viikolla? Oman toiminnan arviointi vaatii kurinalaisuutta. Sitä on haastavaa toteuttaa ilman valmentajaa.
Ymmärsin, että tarvitsen sparraajan, jonka kanssa keskustellessani teen lupauksia ja raportoin tekemisistäni. TBC:llä sitten siihen tarjoutui mahdollisuus erään valmennuspäivämme myötä pari vuotta sitten.
Lähdin mukaan osallistujaksi Päivä teatterissa -valmennukseemme. Halusin tarkastella omaa johtamistani. Sitä, millainen johtaja olen ja miksi minusta tuli tällainen. Odotin saavani pysähdyttävän boostin omaan johtamistyöhöni. Toivoin, että voin olla itselleni rehellinen ja heittäytyä teatterin hienoon ympäristöön löytämään eväitä siihen, miten toimin jatkuvasti paremmin omassa johtamistyössäni. Päivä teatterissa -valmennuspäivästä jäi toimintaani sparraamaan valmentajien kysymys: ”Mitä tulee huoneeseen, kun sinä tulet huoneeseen?”
Nyt, pari vuotta valmennuksen jälkeen, johtamiseni kehitystyö jatkuu edelleen. Valmentajien kysymys muistuu mieleeni työpaikalla lähes viikoittain. Se saa minut pysähtymään, tarkastelemaan omaa ja toisten toimintaa. Kysymys, mitä tulee huoneeseen, kun sinä tulet huoneeseen on yksinkertaisuudessaan tehokas. Se kiinnittää huomion siihen, minkälaista toimintaa, fiilistä ja tunnelmaa luomme työyhteisöön. Se ohjaa päivittäistä toimintaani ja sitä, miten voin pyrkiä olemaan parempi työyhteisön jäsen ja esimies – ihminen ihmiselle.
Tänä vuonna TBC täyttää 15 vuotta. Sen kunniaksi kutsumme Sinut kehittymään ja tunnistamaan, mitä haluat, että tulee huoneeseen, kun sinä tulet huoneeseen. Etsimme juhlavuoden kunniaksi viidelletoista kehittymistahtoiselle ammattilaiselle Sparraajan TBC-yhteisöstä ja tuemme heitä vertaussparrauksessa – täysin veloituksetta. Tartu mahdollisuuteen! Voit lukea juhlavuoden Sparripari-kampanjasta ja hakea mukaan täältä.